|
| |
Opintomatkalla Tokiossa 21. 4. – 29. 4. 2007.
(Uusia kuvia lisätty)
Olimme tutustumassa japanilaiseen kaupankäyntiin, liike-elämään ja
kulttuuriin Tokiossa ja Kiotossa. Ryhmämme koostui K-Supermarket
-kauppiaista ja Keskon ihmisistä, ryhmämme koko oli 84 ihmistä.
Japani on hyvin tiheästi asuttu maa, koska valtaosa sen pinta-alasta
on asumiseen kelpaamatonta jyrkkää vuoristoa. Tämä asettaa
luonnollisesti monia haasteita ihmisten arkielämään. Kulttuuriltaan
Japani on itämainen, jonka ansiosta asiat vain toimivat mukavasti
ahtaudesta huolimatta.
Eniten huomiota herättäviä asioita Tokiossa ovat erinomainen palvelu,
ihmisten ystävällisyys, siisteys ja turvallisuus. Myös viheralueita on
paljon ja kaupunki on suuresta koostaan huolimatta hyvin viihtyisä.
Pilvenpiirtäjiä on paljon, mutta rakennussäännöt ovat tarkkoja
mahdollisten maanjäristysten takia. Suurlähetystövierailulla meille
kerrottiin, ettei japanissa ole suomessa yleistä rakennusten
jarrutussuojelumentaliteettia. Lainsäädäntö ja toimintatavat ovat
joustavia ja positiivisia. Tämä onkin merkittävä seikka, kun
ajatellaan japanilaista kehitystä lähes alalla, kuin alalla. Halutaan
mennä eteenpäin ja nähdään sen olevan eduksi yhteisölle.
Roskaamista ei esiinny. Myös jätteet lajitellaan hyvin tarkasti. Joka
paikassa silmiin pistää siisteys: kaduilla ei ole roskia, katujen ja
teiden pinnat ovat puhtaat. Autot ovat puhtaita ulkoa ja sisältä.
Kaikki julkiset tilat ja yleiset WC: t ovat, kuin juuri siivottuja.
Jokainen asia on yksinkertaisesti puhdas! Savusumuja ei ole ja ilman
laatu ainakin vierailumme aikana oli hyvä. Korjaustoimenpiteet tehdään
yöllä, jolloin häiriö toisille ihmisille on mahdollisimman pieni.
Toisten huomioiminen on merkittävä osa japanilaista kulttuuria.
Aamulla vain huomasi, että tähän kadun kohtaan on ilmestynyt yön
aikana uusi pinnoite tai myöhään liikkuessa huomasi huoltopartiot
toiminnassa. Omassa hotellissamme esimerkiksi kristallisia aulan
kattovalaisimia puhdistettiin yöllä, vaikka eivät ne kovin likaisia
tainneet edes olla.
Tokio on maailman suurin kaupunki, sen ydinkeskustan asukasmäärä on
noin 10 milj. ihmistä ja Suur-Tokion alueella asuu reilut 30 milj.
ihmistä. Erona eurooppalaisiin suurkaupunkeihin on siisteyden lisäksi
turvallisuus. Tokio on yksi maailman turvallisimpia tai turvallisin
suurkaupunki. Kysyin oppaaltamme kuinka on mahdollista, ettei maailman
suurimmassa kaupungissa ole ilkivaltaa tai epämääräisiä
ryöstelyporukoita tai mitään muutakaan häiriökäyttäytymistä? Tämä
Helsingin yliopistossa vuoden suomea opiskellut, mutta aksenttia
myöten täysin kieltämme taitanut nuorimies kertoi, että japanilaiset
ovat kollektiivinen kansa, joka ei tee yleensä mitään, mitä se ei
haluaisi itselleenkään tehtävän; tai toisin sanoen kaikki tekevät,
kuten haluaisivat itselleenkin tehtävän. Ihmiset jotenkin ajattelevat,
että, jos minä alan toimia huonosti, näytän silloin toisille huonoa
esimerkkiä ja sitten kaikki alkavat toistaa tätä huonoa mallia.
Esimerkkinä tästä ovat joskus jotkut ”hassut” ja harmittomat muoti-ilmiöt,
jotka voivat yleistyä varsin nopeasti.
Ihmiset ovat hyvin ystävällisiä ja neuvovat parhaansa mukaan, he ovat
myös erittäin pitkämielisiä. Japanilaisten englannin kielentaito tosin
on hieman heikkoa.
Asiakaspalvelutilanteissa tämä ystävällisyys korostuu ja oppaamme
kertoikin, että he pitävät asiakasta jumalana; Suomessahan asiakasta
usein kuvataan kuninkaaksi. Kuninkaan ja jumalan välillä on tietty
ero.
Toisaalta japanilaiset huolehtivat tarkasti eri tilanteissa siitä,
että ulkomaalaiset noudattavat heidän sääntöjään. Tatamimatolle ei
astuta kengät jalassa. Perinteisimmissä ravintoloissa ja temppeleissä
astut varmasti, ja muuallakin, kuten vaikkapa jokilaivoilla saatat
astua tatamimatolle, ja teet sen sukkasillaan tai varmasti ainakin
ilman kenkiä. Myös hinnat ovat selkeästi esillä ja vain hyvin
harvoissa tilanteissa odotetaan juomarahaa. Ravintolassa sen
tarjoaminen saatetaan tulkita loukkauksena.
Ruokakaupat ovat melko erilaisia, kuin Suomessa. Japanissa palvelu on
koko ajan korostetusti esillä, vaikka kilpailu ruokamarkkinoilla on
kovaa. Japanissa ei kerta kaikkiaan voisi kuvitellakaan menestyvänsä
toimintamallilla, joita jotkut suomalaiset suuret ketjut käyttävät;
siellä pidettäisiin loukkauksena kauppaa, jossa ainut palvelu on
kassalla suoritettu rahastus ja sähköisesti tapahtuva etupisteiden
tilitys. Härskeintä heille olisi tarjota tuoretta kalaa valmiiksi
pussiin pakattuna. Tämä on mielenkiintoinen seikka, sillä Japanihan on
tunnettu hyvin tehokkaista toimintatavoistaan. Palvelun yli ei silti
mene mikään, ja hyvä palvelu voi olla tehokasta. Arvonlisäveroa
ruoassa ei ole lainkaan.
Tutustuimme myös erikoisliikkeisiin, joiden varsinainen kaikkeus on
trendikkäässä ja häikäisevässä Ginzan kaupungin osassa. Rakennukset ja
julkisivut ovat häikäiseviä. Palvelu myös niissä on ensiluokkaista.
Ostin kauniin vaasin. Käsintehtyjä vaaseja ja maljoja oli
esittelemässä ne tehnyt taitelija. Kaupanteon jälkeen ostos pakattiin
puulaatikkoon ja nuori myyjä vei minut henkilökohtaisesti 7. kerroksen
liikkeestä katutasossa olleeseen tax free pisteeseen.
Yhden suuren keskustan sijasta Tokio muodostuu useista eri
aluekeskuksista, joihin kuhunkin on keskittynyt tietyntyyppiset
palvelutoiminnot. Tärkeimpiä näistä ovat: Shinjuku, Shibuya, Akihabara,
Ueno, Ginza, Robbongi, Ikebukuro ja Harajaku.
Tärkein eli ruoka on japanissa erinomaista. Vaihtoehtoja on runsaasti
eurooppalaisemmista pihviravintoloista ja pikaruokapaikoista
perinteisiin japanilaisiin. Perinteinen japanilainen ruoka koostuu
useista erillisistä ruokalajeista. Jokainen ruokalaji tuodaan erikseen
ja välillä voi tuntua, ettei vatsa täyty ollenkaan, mutta, kun
herkullisia ruokalajeja on useita, nälkä kyllä lähtee. Ruoka syödään
pitkän kaavan mukaan ja puikoilla, joiden käytön oppii nopeasti, tosin
pyydettäessä haarukankin saa. Vaikka ruoka on eksoottista, se on
erinomaista. Tokiota sanotaan monesti kulinaristin mekaksi, johon on
helppo yhtyä. Japanilainen keittiö pursuaa erilaisia suussa sulavia
mereneläviä, kasviksia ja riisiä. Jälkiruoka on makeaa. Esimerkiksi
tiramisu ja kahvia. Kahvi on Japanissa hyvää! Soijaa ja tofua
käytetään paljon. Ruoan kanssa nautitaan viinejä, olutta ja sakea.
Luonnollisesti alkoholittomia vaihtoehtoja on myös tarjolla.
Kansallisjuoma sake on riisiviiniä, joka sisältää alkoholia 16-19 %
käymisasteesta riippuen. Sakea on sekä kylmänä, että kuumana.
Parhaimmillaan se on kuumana. Sitä kaadetaan kuumasta pullosta ja
juodaan pienistä kupeista. Kuppeja nostettaessa toivotetaan ”kanpai”.
Myös japanilainen olut on laadukasta, samoin viski. Tunnettuja
olutmerkkejä ovat: Asahi ja Sapporo.
Paikallisjunat ja metro toimivat hyvin ja ovat edullisia. Taksi on
suomen hinnoissa.
Suurten kaupunkien välillä Japanissa pääsee kätevästi liikkumaan
luotijunalla. Luotijunat ajavat Tokion lähialueilla 270-273 km/h.
Esimerkiksi Tokion ja Kioton vilkkaasti liikennöidyllä osuudella
junien turvavälin on oltava 2 km. Asemalla ovet aukeavat 1 minuutin
ajaksi. Ratavalvojat huolehtivat, että juniin meno ja poistuminen
tapahtuu hyvässä järjestyksessä, mutta tarvittaessa pilli soi. Junan
huippunopeus on 300 km/h, jota se ajaa vähemmän liikennöidyillä
osuuksilla. Asemalta lähdettäessä juna kiihdyttää vauhtinsa erittäin
nopeasti. Ratavahdit seuraavat tarkasti, ettei asfalttiin maalattua
viivaa ylitetä junan liikkuessa ja onnettomuuksilta vältytään.
Japanin ja Kiinan, sekä Japanin ja Korean välillä on kulttuurissa
merkittäviä eroja.
Kotona televisiota katsoessa tai talousuutisia seuratessa helposti
ajattelee Japanin olevan länsimainen valtio, kun se todellisuudessa on
itämainen. Itämainen kulttuuri ja arvot ovat hienoja. Tai ehkä
sittenkin itä ja länsi kohtaavat siellä kauniisti.
Petri Kupiainen
Klikkaa kuva suuremmaksi!
|
|
| |
|
|
| |
|
|
|
